Maanantaina alkoi liikkujan viikko, joten ajattelin itsekin aloittaa vihdoin sen paljon puhumani elämäntaparemontin.
Olen tähän asti ollut vakaumuksellinen liikunanvihaaja ja suuri perunalastujen ystävä. Siksi painoa on päässyt kertymään n. 168 senttisen varteni ympärille 88 kiloa ja jotain satoja grammoja päälle.
Liikuntaviha on suurimmaksi osaksi peruskoulun koululiikunnan ansiota. Olin kömpelö, eikä minulla ollut lahjoja oikeastaan missään lajissa. Kaikki liikuntaharrastukset olen jättänyt kesken syystä tai toisesta. Liikkumiseni rajoittuu pyörilyyn paikasta toiseen ja satunnaiseen lenkkeilyyn. Olen käynyt luokkani liikuntasalivuorolla tasan yhden kerran. Pelasimme Kinballia, se oli kivaa, koska laji oli kaikille uusi.
En pidä thinspiraatiosta tai fitspiraatiosta, mutta en myöskään pidä siitä, että en voi kesäisin kulkea ilman sukkahousuja tai pyörilyshortseja, sillä reiteni hiertävät toisiaan vasten ja se tekee kipeää. En myöskään pidä siitä, että hengästyn helposti.
Tiedän etten tule koskaan enää mahtumaan teini-ikäni 38-kokoon, mutta mielestäni 40-42-kokoisissa vaatteissa ei ole mitään vikaa.
Ehkä suurin ongelma koko olemuksessani on se, että siitä huolimatta, että saarnaan muille itsensä hyväksymistä ja rakastamista juuri sellaisena kuin on, vihaan itseäni. En varsinaisesti vertaa itseäni muihin. Minulla ei ole ulkonäöllistä esikuvaa, ainakaan vartalonmuotojen suhteen.
Silti minun on vaikeaa olla tyytyväinen itseeni.
Tämä blogi on osittain juuri sitä varten. Aion opetella rakastamaan itseäni ja liikuntaa. Minulla ei ole mitään tavoitetta. En ole laihtumassa morsiuspukuun tai tähtäämässä mihinkään kisaan. Tahdon vain olla terveempi.
Toisaalta halusin myös blogin, johon voin kirjoitella kaikenlaista kevyempää. Ehkä kertoa vähän siitä miten paljon pidän neulomisesta, miten hyviä vegaaniruokia jaksan hetkittäin keittiössäni pakertaa ja miten siistejä vaatteita löydän kirppareilta tai tilaan Varustelekasta.
Katsotaan mitä tästä tulee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti